Homeopaattiset lääkkeet on peräisin luonnon apteekista eikä niitä ole testattu eläimillä

Luonnon aarreaitta on täynnä lääkekasveja. Jostakin luin hienon väittämän että sademetsissä on lääke jokaiseen sairauteen ja vaivaan, joita maailmassa esiintyy. Kaikkia rohdoksia ei vain vielä ole löydetty.Luonnon lääkkeet kiehtovat minua, koska syntettisien lääkkeiden valmistuksessa on käytetty eläinkokeita ja lääkeaineilla on usein massiivisia sivuvaikutuksia. Näin olle mieluummin ensin kokeilen josko joku luonnon lääke auttaisi, ennenkuin tartun synteettisiin lääkkeisiin.

Homeopatia on luonnonlääketieteen suuntauksista mielenkiitoisimpia. Lääkkeitä on laimennettu äärimmilleen ja mitä laimeampi lääke on, sitä voimakkaampi vaikutus sillä on. Eri tyyypisille ihmisille määrätään usein erilaiset lääkkeet samaan vaivaan, koska lääke hoitaa potilasta yksilönä ja herättelee hänen elimistöään voittamaan sairauden itse. Homeopatiaa voi käyttää kaikki, ihmiset ja eläimet. On olemassa muutamia keskeisiä homeopaattisia lääkkeitä, joita voi pitää kotiapteekissa valmiina pikkuvaivoja varten. Potenssit D6, D12 ja D30 soveltuvat kotihoitoon. Sitä korkeammat potenssit ammattilaisen käyttöön. Matalia potensseja voi rauhassa kokeilla, sillä ne eivät voi tehdä mitään pahaa. Mikäli lääkevalinta menee pieleen, lääke ei vain yksinkertaisesti toimi.

Annostus on aikuiselle 5 raetta ja koiralle ja lapselle ja kissalle 3, vauvoille ja pennuille 1-2.

Itsekin olen aloittelija ja olen kerännyt tietoa muiden kotisivuilta ja blogeista. Tässä sieltä löytyneitä kotiapteekkiin kuuluvia lääkkeitä:

Aconitum napellus (ukonhattu)

Aconitum on nopeasti alkavien fyysisten ja psyykkisten vaivojen ykkösaine. Aconitumin oireisiin kuuluu olla kuiva kylmä tuuli, joka laukaisee kuumeen, kurkkukivun ja yskän. Yhtä hyvin veto ja kylmyys tulehduttavat silmät ja saavat aikaan virtsatieinfektion. Samalla tapaa syntyy kolmoishermosärky eli trigeminus neuralgia. Korkeassa kuumeessa ei hikoiluta mutta hikoileminen helpottaa. Potilaalla on jano.

Erityisesti on huomattava, että Aconitum auttaa myös erilaisissa pelkotiloissa, paniikkikohtauksissa ja sokeissa, eli se on todella mielen ja ruumiin ensiapuaine. Aconitum D 12 saattaa auttaa syvään rauhalliseen uneen.

Aconitumin voimaa tehostaa suuhun suoraan tiputetut pari kolme tippaa Bachin rescue remedyä. Se onkin esimerkiksi ambulanssien ensiapuaine maailmalla.

Bachin kukkauutteet tehdään Englannin puhtaalla maaseudulla puhtaista ja myrkyttömistä kasveista. Aurinkoisena päivänä kukat ovat puhtaassa lähdevedessä ja aurinko siirtää energiaa siihen. Tohtori Bach kehitteli kukkauutteensa 1900-luvun alkupuolella maailman kaikkien ihmisten iloksi.

Allium cepa (sipuli)

Perinteisesti sipulia on käytetty vilustumisoireessa. Homeopaattinen Allium cepa auttaa vetisessä kovassa nuhassa, jossa nenästä tuleva erite kirvelee ja haavoittaa nenää. Silmät punertavat ja vuotavat mutta niitä ei kirvele. Sidekalvotulehdusta voi olla. Myös heinänuhassa Allium cepaa käytetään menestyksellisesti. Kipua voi olla kurkussa ja rinnassa. Viileä huone, kylmät juomat ja kääreet helpottavat.

Apis mellifica (mehiläinen)

Apis on sangen monikäyttöinen aine: oireiden yhteydessä on turvotusta, kutinaa ja polttavaa kipua. Oireisiin kuuluvat myös janottomuus ja hikoilemattomuus.

Erilaiset tulehdustilat, virtsarakon tulehdus, nielutulehdus, nivelturvotus, paiseet, operaatioiden jälkitilat ja rasitusvammat saattavat hyötyä Apiksesta. Suuri ryhmä ovat erilaiset yliherkkyysreaktiot: nokkosrokko, hyönteisten puremat, ruoka- ja lääkeaineallergiat.

Hyönteisallergiaan voi ennaltaehkäisevästi ottaa annoksen pari Apista.

Arnica montana (arnikki)

Myrkytön arnikki kasvaa Alpeilla. Sitä nimitetään "kaatumisruohoksi", koska siitä tehty tee parantaa loukkaantumisvammoja. Tohtori Phyllis Speight nimittelee Arnicaa Jumalan suurimmaksi lahjaksi ihmiskunnalle.

Tohtori kirjoittaa "Arnica"-kirjansa kannessa: "Ihmeellinen lääkeaine väsymykseen ja uupumukseen etenkin kun ne johtuvat työnarkomaniasta tai lihasten rasituksesta. Arnica poistaa usein kaikki putoamisten, iskujen ja tapaturmien seuraamukset." Taitaisiko selkeämmin sanoa?

Arnica on juuri ensiapuaine kaikissa onnettomuuksissa: ruhjeissa, verenvuodoissa, nyrjähdyksissä, tajuttomuustiloissa ja sokeissa. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Esimerkiksi palovammoissa voi ensin antaa Arnicaa ja sen jälkeen Aconitumia.

Arnica on äärettömän tärkeä aine kirurgisiin operaatioihin valmistauduttaessa, olkoon sitten kyseessä hammaslääkärissä käynti tai leikkaus. Ennalta parina päivänä, operaatiopäivänä ja jälkeenpäin muutamana päivänä tarpeen mukaan otettu Arnica puolittaa raihnaan olon. Synnytyksissä Arnica vähentää verenvuotoja ja virkistää..

Usein Arnicasta suuren avun saavat ihmiset eivät mielellään päästä lääkäriä lähelle, koska vaivat paranevat "kyllä se siitä" -tyylillä. Arnica suo heille helpotusta sydämen, lihasten ja nivelten ylirasitustiloihin sekä puristavaa päänsärkyyn, johon on kymmenittäin muitakin aineita. Myös unettomuus saattaa helpottua.

Belladonna (lemmonmarja)

Belladonna-oireet tulevat ja menevät yhtäkkiä. Niihin kuuluvat punoitus, turvotus, kuumotus, pulsoivat kivut, nopea pulssi, painon tunne rinnassa ja valonarat silmät.

Belladonnaa käytetään kuumeessa, angiinassa (kurkku ahdas, vaikea niellä), tulirokossa, niveltulehduksessa ja muissa akuuteissa tulehduksissa, auringonpistossa, vilustumisessa ja monessa muussa akuutissa vaivassa.

Bryonia alba (koirannauris)

Pieninkin liike sattuu, sillä Bryonia-potilaassa ovat kuivia limakalvot, suojakalvot, lihakset ja nivelkapselit. Hän juo paljon vettä aterialla. Vaivoja ovat influenssa, flunssa, vilustuminen, kuiva yskä, päänsärky, kuiva keuhkoputken tulehdus (Bryonia ykkösaine), poskiontelotulehdus, keuhkopussin tulehdus ja erilaiset vatsaongelmat (ummetus ja ripuli käsi kädessä). Nivelet voivat olla turvonneet ja kuumat. Vaivoja yleensä pahentavat lämpö ja kosketus, mutta lepo ja viileys helpottavat.

Ferrum phosphoricum

Käytetään moninaisiin tulehdus- ja kuumesairauksiin. Alueita ovat esimerkiksi hengitystietulehdukset, korvatulehdukset, flunssa, ruokahaluttomuus sekä väsymys ja anemia. Kuuma ja kylmä pahentavat - tasainen lämpö paras.

Ipecacuanha (oksetusjuuri)

Kaikissa Ipecacuanhan helpottamissa sairauksissa esiintyy pahoinvointia ja oksentelua. Ipecacuanha auttaa hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan vaivoissa. Hinkuyskä ja kouristuksenomaiset yskänpuuskat, keuhkoputkentulehdus, vatsaflunssa ja raskaudenajan jatkuva pahoinvointi ovat Ipecacuanhan aluetta. Rasva, jäätelö, hedelmätkin yms. voivat aiheuttaa vatsakatarrin, josta seuraa vetistä tai veristä ripulia. Myös heinänuhassa Ipecacuanha saattaa helpottaa. Kieli säilyy kirkkaana (ei katetta). Lepo ja raitis ilma helpottavat. Oman kokemuksen mukaan Ipecacuanha on erinomainen aine myös matka-apteekissa outojen ruokien varalta.

Nux vomica (ketunkakku)

Nux vomica helpottaa usein silloin kun ihminen syö tai juo tai valvoo tai työskentelee liikaa eli elää kiihkeää elämää.

Nux vomican käyttökohteisiin kuuluvat monenlaiset vatsavaivat: ummetus, ripuli, ilmavaivat, röyhtäily, vatsakrampit, raskausajan pahoinvointi, peräpukamat. Pahoinvointi tulee 2 - 3 tunnin kuluttua ruokailusta. Edelleen Nux vomican alueita ovat depressio, stressi, erilaiset neuralagiat, flunssa, päänsärky ja vastasyntyneiden koliikki. Alkoholi, kahvi ja sipuli pahentavat tilannetta. Lyhyt uni ja lämmin huone helpottavat.

Urtica urens (nokkonen)

Nokkosta on monin tavoin käytetty lääkinnässä, ravitsemuksessa ja jopa vaatteiden materiaalina. Homeoopaattinen nokkonen eli Urtica auttaa samankaltaisuuslain mukaan nokkosrokossa eli urtikariassa, olkoon sen aiheuttanut nokkonen, kalaruoka, ravut tms. Ihoa kutittaa ja se punoittaa. Urtica on erittäin tehokas ensimmäisen asteen palovammoissa, kun sitä ottaa annoksen tai pari aivan heti. Urtica on siis keittiön perustarvikkeita.

Urtica voi auttaa myös reumaattisissa kivuissa, etenkin jos kostea, kylmä ja lumiräntäinen sää tuntuu luissa ja ytimissä. Kihtiin ja myös munuaiskiviin etsitään apua Urticasta.

Erittäin tärkeä, mutta usein unohdettu alue on Urtica D 6:n maidontuottamiskyky. Olkoon ihmisäiti tai eläinemo kyseessä, maito lähes aina laskeutuu sillä rauhasiin.

Vinkki Aloita flunssan hoito HETI ensioireista: ota pari kertaa Aconitumia tunnin välein, liuota vesilasissa 10 Belladonna-pilleriä ja hörpi vesi pienin kulauksin tunnin kuluessa. Tarvittaessa tee toinen Belladonna-lasi. Parasta on vetäytyä peiton alle lepoon. Usein olet terve jo herättyäsi. Jatka Allium cepalla, jos nenä niiskuu. Erinomaiseksi hoidoksi on osoittautunut myös vuorotelleen annettuna Ferrum phosphoricum ja Bryonia (Gert Eselböck). Sittenpä jo onkin asiaa homeopaatille tai lääkärille tai molemmille, jos flunssa jatkaa matkaansa eri onteloihin.

Lähde: Ipsatilla

Mökki- ja loma-apteekki pähkinänkuoressa:

Arnica onnettomuustilanteisiin
Ledum kurjannäköisiin haavoihin ja hyttysenpistoihin Staphysagria viiltohaavoihin
Lachesis kyynpuremiin
Apis turpoaviin pistoksiin (hyttynen, mehiläinen, amppari)
Hypericum kipunoivaan särkyyn hermonpäissä
Belladonna auringonpistoksen kuumotukseen ja kuumeiluun, rajuun tykyttävään päänsärkyyn
Cantharis limakalvon kirvelyyn (virtsatiet) sekä palovammoihin
Aconitum tai Gelsemium lentopelkoisille
Arsenicum ruokamyrkytyksiin
Cocculus merimatkalle ja tunkkaiseen autooon
Petroleum myös automatkalaisille
Bryonia akuutin vatsakivun lieventämiseen (umpisuolioireisto)
Nux vomica juhannuspäivän pelastukseksi ja grillipartyjen jälkitiloihin
Calendula haavojen ja maantieihottuman hoitoon sekä äkkinäisestä soutamisharrastuksesta kehkeytyneisiin rakkuloihin.

---

Lomalääkkeet lähikuvassa

Homeopaattinen lomahoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Esimerkiksi lentopelosta monet kärsivät jo viikkoja ennen varsinaista matkapäivää. Lentopelkoon voi liittyä ahtaan paikan kammoa, paniikkihäiriön oireita, tai sitten potilas vain tietää vuorenvarmasti, että tuleva lento päättyy onnettomasti.

Kun edellä kuvatun kaltaista jännitystä ilmenee, henkilö saattaa rauhoittua Aconitumin avulla. Juuri ennen lentoa ilmenevää jalat alta vievää heikotusta, ripulia ja vapinaa kannattaa yrittää auttaa myös Gelsemiumilla.

Lennonaikaiset paineenmuutokset aiheuttavat joillekin tykyttävää päänsärkyä, johon liittyy myös kuumeisen tuntuinen olo ja kasvojen tumma punotus. Jokainen liikahdus, tärähdys ja kirkas valo pahentavat oireita. Tällöin pyydetään apua Belladonnalta.

Jos lento muuttuu pelottavaksi ja huimausta aiheuttavaksi erityisesti laskuvaiheessa, on parasta turvautua Boraxiin.

Merellä ja maantiellä

Merenkäynnin arvaamattomuus voi koitua loman tuhoksi. Kova aallokko panee vatsan sekaisin ja pään pyörryksiin. Kaksi lääkeainetta kannattaa varata sekä kotimaiseen purjevenematkailuun että Venetsian biennaalin vaporettokeinutukseen: Tabacum ja Cocculus.

Tabacum-potilas on viluinen, mutta haluaa viilentää vatsanseutuaan, hänen jäsenensä jäykistyvät, häntä vapisuttaa ja oksettaa. Cocculusta tarvitsevalla on myös kramppeja, mutta lisäksi hänen silmänsä ovat valonarat ja suussa on metallinen maku. Pahoinvoinnin yhteydessä esiintyy usein päänsärkyä. Olo on potilaalla niin heikko, ettei pysty nostamaan päätä tyynyltä.

Cocculus auttaa myös autopahoinvoinnista kärsivää; etenkin, jos oireet alkavat mutkaisella ja mäkisellä mökkitiellä. Toinen autossa huonovointisen apu on Petroleum, jonka oireisiin liittyy myös riitaisuus, päättämättömyys ja turha murehtiminen - ei mikään outo oireyhtymä, kun autokunta huomaa olevansa pahasti eksyksissä. . .

Täytyy olla jotakin mitä söin

Kaukomailla ja Etelä-Euroopan rantalomakohteissa saattaa odottaa toisenlainen yllätys: vesi, jäätelö tai hedelmäsalaatti ei täyttänytkään pohjoismaisia hygieniakriteerejä.

Keskiyötä lähestyttäessä lomailijan valtaa suuri voipumus, kylmä hiki kihoaa otsalle ja seuraa oksennus- ja ripulikohtaus, joka on niin raju, että potilas pelkää kuolevansa siihen paikkaan. Jälkeenpäin vatsaan ja ruokatorveen jää polttava kipu, jota pienin siemauksin juotu haalea vesi tai kuuma tee helpottaa. Arsenicum album lievittää näitä oireita, hälventää pelkotilan - ja näin pelastaa ainakin yhden lomapäivän.

Jos pahoinvointisuus tulee aamulla, tilanteeseen on kenties liittynyt alkoholinkäyttöä ja monenlaisten ruokien sekoittamista, suorastaan ylensyöntiä, Nux vomica auttaa.

Bryonian vatsakipu taas muistuttaa klassista "kivi vatsassa" -oloa, eli vatsa on hellä, siihen ei saa koskettaa, liikkuminen on mahdotonta. Potilas ei saa oksennettua. Hän käpertyy sängynpohjalle ja haluaa että muut jättävät hänet rauhaan - kunhan tuovat hänelle sängyn viereen ison lasillisen vettä.

Auringonpistoksen tyypillisemmät oireet ovat kova äkillinen kuume, kuuman polttava ja tummanpunainen iho, kova tykyttävä päänsärky ja pahoinvointi. Belladonna -lääkeaineen oireistossa on niin paljon samankaltaisuutta, että tällä voi kyseisiä oireita hyvin lähteä lievittämään. Jos iho on päässyt palamaan rakkuloille asti, Cantharis voi helpottaa oloa. Jo rikkoutuneiden rakkuloiden paikalliseen desinfioivaan hoitoon voi käyttää Calendula-voidetta.

Myös mehiläisen- ja ampiaisenpistot estävät täydellisen loman elämystä. Jotkut saavat jopa ensimmäisistä hyttysen pistoista kuumottavan, pistelevän, kosketusaran ja heleän punaisen turvotuksen, jolle sauna ei sovi, mutta vilvoittelu kylmässä järvessä helpottaa. Tämäntyyppisiin turvotuksiin voi apua tuoda Apis mellifica.

Kyyn puremaan jokaisella mökillä on varauduttu kyypakkauksella. Sen rinnalle voi nyt hankkia homeopaattista Ledum-valmistetta sekä Lachesista. Ledumin toiminta-alueeseen kuuluvat kyynpureman kaltaiset turvottavat kipu- ja tulehdustilat, joissa kipu ja turvotus tuntuvat nousevan raajan ääripäästä ylöspäin. Myös tulehtuneen haavan aiheuttava imuteiden tulehdus (vanhan kansan verenmyrkytys) vaatii Ledumia. Ledum on myös pistämätön tulehduksen estäjä, kun lomailija astuu aikansa kuluksi vaikkapa naulaan. Lachesista tarvitaan väistämättä, , kun raaja on syvän purppuranpunainen ja turvonnut.

Remonttia tekevän lähimmäisen homeopaattiseen lääkekaappiin pitäisi kuulua edellisten lisäksi ainakin Hypericum vasaran alle jääneen sormenpään rauhoittamiseen ja Arnica tikapuilta putoamisesta aiheutuvaan säikähdykseen ja ruhjeisiin ja Calendula-voidetta kirvettä pienemmillä teräaseilla aiheutettujen haavojen desinfioimiseen. Syvemmät haavat pitää toki muistaa ompeluttaa lähimmässä terveyskeskuksessa.

Jos loma päättyy ikävästi luunmurtumaan, hoito alkaa jälleen Arnicalla, jota yleensäkin pitäisi löytyä kaapista. Sitä otetaan aina ensimmäisenä onnettomuuden sattuessa.

Hypericum helpottaa viilteleviä hermokipuja poliklinikalle mennessä, ja näitä lääkeaineita voikin tarvita useamman annoksen ennen kipsaukseen pääsyä. Kipsauksen jälkeen on vaihdeltava Rutan, Arnican ja Rhus toxicodendronin välillä. Luutumisen edistämiseen otetaan Symphytumia. Kipsikauden loppuvaiheessa jo ylen tyytymättömäksi käyneen potilaan psykofyysiseen tilaan sopii erinomaisesti Calcarea phosphorica.

Lapsen flunssa

Tavanomaisten särkylääkkeiden ja suppojen sijaan voi siis hakea apua homeopaattisista lääkeaineista. Aconitum ja Belladonna kuuluvat itseoikeutetusti jokaisen lapsiperheen homeopaattiseen ensiapupakkaukseen. Ne ovat selkeästi tunnistettavia, lyhytvaikutteisia lääkeaineita. Niitä ei saa antaa kuumepotilaalle rutiininomaisesti, mutta silloin, kun potilaan oireet täsmäävät, ne saattavat säästää perheen unettomalta yöltä ja päivystysklinikalla jonottamiselta.

• Aconitum

Aconitumia tarvitaan usein influenssan kuivassa ja polttelevassa alkuvaiheessa, jolloin edes nenä ei vielä vuoda. Tyypillinen tapaus on verevä lapsi, joka on kylmettänyt itsensä liian vähällä vaatetuksella pakkasviimassa ja kehittää kovan kuumeen illan myötä.

Oireet tulevat yleensä pelottavalla voimalla. Aconitum-potilas saattaa olla niin kauhuissaan, että arvelee kohta kuolevansa. Potilas haukkoo henkeään, valittaa ääneen, mikään ei voi häntä rauhoittaa. Hän on kauttaaltaan jännittynyt ja kouristeleva: säpsähtelee, kiljuu, puree kynsiään ja rystysiään. Pienimmätkin äänet häiritsevät häntä. Kuumeeseen liittyy viiltelevää, hermosäryn kaltaista kipua, tunnottomuutta ja polttelua raajoissa. Nivelet ovat jäykät ja turvonneet. Kädet ovat kuumat, mutta jalat kylmät.

Aconitum-potilas on makuulla ollessaan punakka, mutta muuttuu kalpeaksi, kun hän nousee istualleen sängyssä. Häntä huimaa. Hänen ihonsa on kuiva ja kuuma, kasvoissa saattaa olla kirkkaanpunaista näppyihottumaa. Suu ja kurkku on kuiva, hengitys on vaivalloista. Yskä on kuivaa, potilaan on välillä noustava makuulta istumaan, että olo paranisi. Aconitum-potilasta janottaa, hän haluaa juoda paljon kylmää vettä, mutta saattaa oksentaa sen kohta ulos. Mahaakin kouristaa.

Myös äkillinen, voimakas korvasärky saattaa laantua Aconitumilla. Koko ulkokorva ja sen ympäristö ovat kosketusarkoja. Korva punottaa ja on turvonnut. Aconitumin oireilu puhkeaa yleensä nukkumaan mennessä tai siinä vaiheessa, kun lapsi on jo saatu nukkumaan. Yhtäkkiä hän herääkin kiljuen kivusta ja säikähdyksestä. Lääkeainetta annetaan annos tai kaksi, ja odotetaan oireiden lievittymistä. Sopiva potenssi on C 30 tai C 200.

Yleensä potilas nukahtaa lääkkeen jälkeen sikeään uneen ja kuume laskee hikoilun myötä unen aikana. Aamulla olo on voipunut, mutta influenssan kriittinen vaihe on ohi. Lepo hoitaa loput.

• Belladonna

Belladonna-lapsi on terveenä joviaali ja seurallinen, mutta kuumeen noustessa hän muuttuu levottomaksi ja kärttyiseksi. Aconitumista Belladonnan erottaa parhaiten juuri mielentilan perusteella. Aconitumissa on olennaista kauhunomainen pelko, Belladonna-lapsi taas on kuumeen noustessa tokkuraisempi, hän hourailee ja pelkää mustia pieniä eläimiä ja kummituksia, joita hän näkee makuuhuoneensa seinällä.

Belladonnan oireet pahenevat selvästi kolmen jälkeen iltapäivällä ja uudelleen keskiyöllä. Lapsi nykii, kouristelee ja saattaa myös oksentaa. Posket hehkuvat kuumuutta ja ovat tummanpunaiset, lähes sinertävänpunaiset. Pään ja kaulan verisuonet tykyttävät näkyvästi. Jalat ja kädet ovat jääkylmät. Potilasta ei janota, vaikka kuume on korkea. Veri pakkautuu päähän, häntä huimaa ja näkökenttä on sumentunut. Pupillit ovat normaalia suuremmat ja silmät ovat hyvin valonarat. Hänen sängynlaidallaan ei saa istua, sillä pieninkin tärinä huonontaa oloa. Joka puolella tuntuu tykyttävää kipua. Olo helpottuu hieman, kun potilas tuetaan puoli-istuvaan asentoon tyynyin tuettuna.

Belladonna-oireisiin soveltuva potenssi on myös C 30 tai C 200. Kun hourailu, tykyttävät kivut ja kouristeleva kuume on rauhoittunut, lääkkeen antaminen pitää ehdottomasti lopettaa. Influenssan hoitoa jatketaan tarvittaessa muilla lääkeaineilla.

• korvat. . .

Pulsatilla on ehkä yleisin lasten korvasärkyyn käytetty lääkeaine. Lapsi muistuttaa hyvin tyypillistä suomalaislasta: hän on hieman pullukka, vaaleahiuksinen, sinisilmäinen, ja kasvot ovat kalpeat -- sairastuessa punakat. Sairas lapsi kaivautuu äidin syliin, kyynelehtii ja valittaa vienosti ja saa näin kaikkien myötätunnon osakseen. Hänen oloaan helpottaa rauhallinen kävely ja ulkoilma. Hän ei ole kuumeisenakaan janoinen.

Hän on herkkä saamaan nuhan, jos kastelee jalkansa tai hikoaa läpimäräksi raa'assa ilmassa. Erite on vihertävänkeltaista ja pahanhajuista. Koko nenään sattuu, ja nenänpielet hiertyvät punaisiksi. Nuhaan liittyy usein myös otsalle sijoittuva tylsä päänsärky, joka usein on merkki alkavasta poskiontelontulehduksesta.

Pulsatillan yskä on illalla ja yöllä kuivaa, mutta lohkeaa aamulla. Runsas erite on paksua ja vihertävää. Kuuma huoneilma pahentaa Pulsatillan oloa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia.

Korvakipuisen Pulsatilla-lapsen olo on tukkoinen, hän ei kuule kunnolla. Korvasta valuu pahanhajuista eritettä ja vaikkua. Erityisesti korvanlehdet ovat paisuneet ja punaiset. Pulsatillan oireet pahenevat illalla ja yötä kohti.

Chamomilla-potilaan hermosto on yliherkkä. Hänen elimistönsä kehittää usein akuutin sairauden suuttumuksen jälkeen. Kivut tuntuvat veitsenteräviltä ja repiviltä, ja potilas itkee ja huutaa heti vaativasti, kun fyysiset oireet alkavat.

Chamomilla kehittää usein ripulin samanaikaisesti flunssaoireiden yhteydessä. Hän on kuuma ja hikinen ja haluaa juoda paljon. Chamomillaa käytetään myös janoisten, kiukkuisten koliikkivauvojen hoitoon, ja kouristelut kuuluvatkin aina olennaisina tähän lääkeaineeseen, oli muu oireisto sitten korva-tai vatsakipua tai hammassärkyä.

Riitaisa, vihainen ja huonosti käyttäytyvä Chamomilla-lapsi ei herätä aikuisessa hoivaamisentarvetta. Ainoa, mikä saa lapsen vaikenemaan, on voimakas liike, kuten sylissä rytkyttäminen. Kylmät kääreet voivat jonkin verran helpottaa kipua. Aconitumista Chamomillan erottaa mielentilan perusteella, sekä siitä, että Aconitum-korvapotilaan särky helpottuu lämpimistä kääreistä, mikä Chamomillalla pahentaa oireita. Belladonnalla taas hourailun ja tummanpuhuvien kasvojen lisäksi on tyypillistä kivun oikeanpuolisuus.

Hepar sulphuris on astetta tukkoisempi kuin Pulsatilla, ja lähes yhtä ärtyisä kuin Chamomilla. Rauhaset ovat usein turvoksissa, ja puhe on epäselvää. Flunssa jää usein muhimaan poskionteloihin tai korviin. Kuumeisena potilas on yliherkkä vedolle, peiton pitää olla tukevasti päällä.

Heparia tarvitaan usein Aconitumin jälkeen. Oirekuvaan kuuluu usein, että kurkku- ja korvakipu iskevät samaan aikaan. Korvakipu alkaa vasemmasta korvasta ja on pistävä. Vahaa erittyy paljon, ja korva on yliherkkä kosketukselle. Jos Hepar-potilaalla on nuha, nenä on tukkoinen ja kipeä, ja erite tuoksuu voimakkaalta, kuin vanhalta juustolta.

Nielurisat paisuvat ja märkivät herkästi, ja yskän ja keuhkoputkentulehduksen potilas saa aina, kun vähänkin kylmettyy. Hengitys rahisee, yskä on haukkuvaa ja kuristavaa, mutta ei koskaan ihan kuivaa. Limaa tuntuu olevan paljon, mutta se ei irtoa helposti.

Aikuisen flunssa

Influenssa voi myös aikuisella iskeä Aconitumin tai Belladonnan kaltaisella voimalla. Useimmiten kuitenkin aikuisen näkee nuutuvan hieman matalamman kuumeen ja lihaskivun kourissa. Bryonia, Eupatorium perfoliatum ja Gelsemium tulevat silloin mieleen.

Tavallisen, hitaasti etenevän vilustumisen ensimmäisiin kuumeoireisiin auttaa usein Gelsemium. Gelsemiumin olo on tylsänraskas, silmäluomia ei jaksa pitää auki, ja vilunväreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Kova päänsärky, joka alkaa takaraivolta yli pään otsalle, on myös vaivana. Gelsemiumia tarvitsee usein heikkokuntoinen ja esiintymispelosta kärsivä henkilö. Hän sairastuukin usein jännityksen tai muun mielenliikutuksen seurauksena, tai kuultuaan huonoja uutisia. Hän haluaa kääriytyä vilttiin ja olla pimeässä. Hänen oloaan helpottaa virtsaaminen ja hikoilu.

Bryonia-potilas on vastuuntuntoinen työntekijä, joka sairastuessaan muuttuu kärttyisäksi ja sulkeutuneeksi. Kun kuume illalla yhdeksän maissa nousee, hänen lihaksiaan särkee, vatsanpeitteisiin koskee ja hän sanoo haluavansa mennä kotiin, vaikka olisi kotona. Hän puhuu koko ajan työasioista, on riitaisa ja kaikin puolin vaikea hoidettava. Bryonian oloa pahentaa pieninkin liike; jopa hengittämiseen tarvittava ponnistelu tuottaa pistävää kipua ja potilas pitelee siksi rintaansa. Bryonian yskä on kuivaa töräyttelyä ja vinkumista. Potilas haluaa olla yksin, hän on janoinen ja vaatii kylmää juotavaa. Lämpö helpottaa oloa.

Eupatorium perfoliatum voi muistuttaa Bryoniaa, mutta kivut ovat yhtäjaksoisempaa voimakasta särkyä, joka ajaa potilaan sängystä liikkeelle. Särky tuntuu kaikissa jäsenissä ja selkärangassa. Tunne on "kuin luut olisivat poikki". Nivelet voivat myös olla turvonneet.

Eupatorium perfoliatumin oireet pahenevat aamulla juuri töihinlähdön aikoihin. Ensioire on janoinen olo ja voimakas viluntunne, joka alkaa ristiselän tienoilta. Potilas ei hikoile tarpeeksi. Ruoan näkeminen tai haistaminen aiheuttaa pahanolontunnetta, johon liittyy myös rajuja vilunväristyksiä. Jos potilas yrittää syödä, hän saa kovia kipuja ja olo helpottuu ainoastaan oksentamalla.

Lähde: Suuri homeopatiapaketti (Tiinan kotisivu)